EROSIN PERUSSUOMALAISTEN PAIKALLISYHDISTYKSESTÄ - EN PUOLUEESTA

Päättyvä viikko on nähnyt pienen myrskyn vesilasissa.

 

Ensiksi tiistaina 18.9 Kanta-Hämeen Perussuomalaiset ry:n (Hämeenlinnan paikallisyhdistys) puheenjohtaja Kari Aaltonen ilmoitti sähköpostitse jättävänsä puheenjohtajuuden ja yhdistyksen jäsenyyden välittömästi. Aaltonen myös ilmoitti eroavansa puolueesta.

 

Tämän jälkeen minun oli oikein helppo tehdä oma ratkaisuni ja erota edellä mainitusta yhdistyksestä ja sen hallituksesta. Puolueen jäsen olen edelleen eikä minulla ole mitään syytä erotakaan. Puoluehan on palannut omille juurilleen Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen. Sen sijaan paikallisella tasolla soinilainen hillotolppapolitiikka jatkui entiseen tapaan.

 

MITÄ ON OIKEIN TAPAHTUNUT?

 

Yhdistykseen syntyi pikkuhiljaa vuoden 2011 vaalien jälkeen parin kokoomusloikkarin muodostama pieni sisäpiiri, joka alkoi kerätä hyödyllisiä hölmöjä ympärilleen. Koska minä en siihen piirileikkiin halunnut lähteä, alkoi selän takana länkytys ja paskanjauhanta, jolla haluttiin varmistaa, ettei kannatukseni riittäisi seuraavissa vaaleissa jatkokaudelle, kuten sitten kävikin. Vaaleissa jäi käteen vain jakojäännökset, kun yksinkertainenkaan vaalimatematiikka ei ollutkaan hallussa.

 

Vuoden 2015 eduskuntavaalikamppailusta voisi hyvin kirjoittaa enemmänkin, mutta tyydyn vain toteamaan, että yhdessä sovitut pelisäännöt unotuivat parilta ehdokkailta melkein samalla hetkellä, kun kyseisen kokouksen päätöskopaus oli kajahtanut.

 

Vuoden 2012 kuntavaaleissa en olisi ollut enää halukas lähteä ehdolle Puolueen kannalta olisi kuitenkin ollut aika erikoista, jos istuva kansanedustaja ei lähtisi ehdolle. Valtuustoryhmän toimintaa tämän sisäpiirin johdolla en pystynyt hyväksymään ja erosin valtuustoryhmästä elokuussa 2015. Lopulta jätin valtuuston kesken kauden alkuvuodesta 2016.

 

Noin vuosi sitten tapahtuneen paluuni jälkeen olen saanut kerta toisensa jälkeen todeta, että omavaltaisuus ja demokratian puute rehoittaa yhdistyksessä, ja kenties pahempana kuin koskaan aiemmin. Vaadin hallituksen jäsenenä edes alkeellisimpien demokraattisten toimintatapojen, kuten hallituksen päätösten noudattamista.

 

Siispä minusta tuli "ikävä ihminen", joka oli tullut pilaamaan sisäpiirin kivat leikit pikku hiekkalaatikolla. Olin kuulemma myös "palannut syömään rusinat pullasta". Enkä minä edes pidä rusinoista pullassa...

 

 

 

 

 

 

 

 

TILANNEKATSAUS POLITIIKKAAN

29.06.2018

Monien kyselyjen takia lähdin kirjoittamaan auki tämän hetkistä poliittista tilannettani.

 

Erosin Perussuomalaiset rp:n jäsenyydestä vuoden 2015 vaalien jälkeen nähtyäni, että puolueen eduskuntaryhmä puoluejohtajan vetämänä unohti kaikki vaaliohjelmansa teemat päästyään hallitukseen. Erooni puolueesta vaikutti myös paikallisyhdistyksen uusi toimintatapa, joka oli ajoittain aika etäällä perussuomalaisesta politiikanteosta ja puolueen arvomaailmasta.

 

Kuuluisan Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen sain Perussuomalaisten puoluejohdolta viestiä, että olisin tervetullut puolueeseen. Olisin myös tervetullut seuraavissa eduskuntavaaleissa kokeneena ehdokkaana takaisin. Puoluejohto ei nähnyt mitään ongelmaa lyhyestä erostani puolueesta. Minut hyväksyttiin puolueen jäseneksi jo samana kesänä.

 

Tämän vuoden toukokuussa Perussuomalaisten Hämeen piiri julkaisi kahdeksan ehdokasta ensi kevään vaaleihin. Hämeenlinnasta valittiin Lulu Ranne. Paikallisyhdistys on esittänyt piirille Ranteen lisäksi minua ja yhdistyksen puheenjohtajaa Kari Aaltosta. Loput kuusi ehdokasta nimetään joskus syksyllä. Valinnat tekee piirihallitus, joka ei ole sidottu paikallisyhdistysten esityksiin.

 

Syksyllä siis nähdään pääsenkö yrittämään paluuta Arkadianmäelle. Toivottavasti, sillä aika monta hommaa jäi siellä kesken...

 

RESERVIPOLIISI - HÖLMÖLÄISTEN PEITONJATKETTA

12.4.18

Ministeri Kai Mykkäsen johtama sisäasianministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle suunnitelmansa reservipoliisijärjestelmästä. Reservipoliiseiksi pyrittäisiin värväämään mm. entisiä sotilaspoliiseja. Noin kahden tuhannen henkilön kokoisen organisaation on arveltu maksavan puoli miljoonaan euroa vuodessa. Tuoreeltaan voi epäillä laskelmien olevan pahasti alakanttiin.

1990-luvun lopulla perustettiin ns. täydennyspoliisijärjestelmä, joka olisi otettu käyttöön poikkeusoloissa. Porukkaan sai liittyä melkein kuka tahansa wannabe-poliisi, mutta onneksi koko hanke vaipui unholaan. Nyt kaavailtu ryhmä toimisi poliisin tukena ”normaalielämän poikkeusoloissa” vakinaisen poliisin välittömässä ohjauksessa. Karrikoiden voisi sanoa, että jokaista reservipoliisia pitäisi olla vakinaisen poliisin perään katsomassa. Saavutettavaa hyötyä voi perustellusti kyseenalaistaa.

Reservipoliisiksi pätevöidyttäisiin muutaman viikonlopun koulutuksella. Oikean poliisin peruskoulutusta pidennettiin muutama vuosi sitten yli vuodella, noin 3,5 vuoteen. Muutosta perusteltiin poliisin tehtäväkentän muuttumisella vaativammaksi. Yhtälö ei oikein vakuuta. Sen lisäksi maahanmuuttajia varten ollaan luomassa ”ohituskaista” oikeaan poliisikoulutukseen kevyempine pääsyvaatimuksineen. Viimeistään tämä todistaa, että poliisikoulutusuudistuksessa oli pelkästään tarve päästä eroon opintososiaalisista eduista (opiskeljioiden vapaa majoitus ja ilmaiset ateriat) eli säästösyyt.

Koko reservipoliisijärjestelmä on turha. Virka-apuyhteistyö puolustusvoimien sekä Tullin ja Rajavartiolaitoksen kanssa on jo nyt hyvää. Poliisillakin oli oma toimiva reservi, ennen kuin se tuhottiin. Sen nimi oli Liikkuva poliisi. Reservipoliisijärjestelmään suunnitellut varat tulisikin kohdistaa oikeiden poliisien määrän lisäämiseen sekä poliisikoulutuksen opintososiaalisten etujen palauttamiseen ja opintojen järkestämiseen sellaiseksi, että poliisin ammatti taas kiinnostaisi hakijoita.